Kuopion hiippakunnan piispan paimenkirje koskien esikoislestadiolaista herätysliikettä 22.12.2016

Mikkelin hiippakunnan piispan ohje seurakuntien kirkkoherroille 7.9.2016: ”Lapsen kirkkoon liittämistä koskeva pyyntö merkitsee, että vanhemmat tunnustavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon olevan osa yhtä, pyhää, yhteistä ja apostolista kirkkoa ja tahtovat lapsensa kasvavan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenenä ja sen hengellisessä yhteydessä.”

Ruotsin Lapinmaan lähetyskirje Suomeen elokuussa 2016

750 sakramenttiseparatismia vastustavaa kokoontui 23.7 Lahdessa – kokousväki oli päälinjoissa ajatuksiltaan yhtenäinen

Esikoislestadiolainen herätysliike irrottautui omaksi kirkkokunnaksi – Etelä Suomen Sanomat 17.7.2016

Esikoislestadiolaisuuden jatkamisesta perinteisesti keskustellaan Lahdessa 23.7. Kutsu niille, jotka eivät hyväksy uutta maallikoiden toimittamaa tapaa hoitaa sakramentit itse omilla rukoushuoneilla.

Lähetyskirje Lahdesta Ruotsiin juhannuksena 2016

”Eriseuraisia ovat ne, jotka lähtevät puhtaan evankeliumin ja oikean järjestyksen mukaisten sakramenttien yhteydestä.”

”He sanovat haluavansa pysyä kirkon herätysliikkeenä ja samalla toimivat piittaamatta oman kirkkonsa tunnustuksesta, ohjeista tai säännöistä.”
Juha Lehtolan kannanotto lapin lähetyksen aattona 9.6.2016

Lestadiolaisuus tienhaarassa, Etelä-Suomen Sanomat 29.5.2016, kuva

Piispa Kaarlo Kalliala Turun arkkihiippakunnan esikoislestadiolaisille

Piispa Jari Jolkkosen kirje esikoislestadiolaisille 27.4.2016

”Kirkkomme uskonkäsityksen ja tunnustuksen mukaan Kristuksen asettamien sakramenttien julkinen hoitaminen kuuluu Jumalan asettamalle kirkon vihkimysviralle, pappisviralle. Tämä on myös Lutherin oppi.”     Kirje löytyy myös Kuopion hiippakunnan sivuilta.

 

Uusi www-sivu:    www.esikoiset.fi

Sakramenttiasian tapahtumakulkua

Ev.lut. kirkon sisällä toimiville esikoislestadiolaisille suunnattu julkaisu on kronologi herätysliikkeen sakramenttiasian tuoreimmasta käänteestä. Tuorein käänne sai alkunsa kesän 2014 lapin lähetyksestä, jolloin asiaa pohjustettiin useissa saarnoissa. Ratkaiseva kokous oli Helsingissä 6.7.2014. Seuraavana päivänä pidetylle saarnaajien kokoukselle 6.7 päivän julkilausuma tuli yllätyksenä. Kokouksen päätöksenä oli perustaa työryhmä, mutta mahdollinen toteuttamispäätös tehdään myöhemmin suomalaisten toimesta. Julkaisu osoittaa sen, että tällaista suomalaisten toimesta tehtyä päätöstä ei ole olemassa.

Julkaisu löytyy sivulta www.esikoiset.fi. Sivustolle pääsee salasanalla:         Esikoiset

Lapin vanhimmat eivät ole vastanneet saarnaajien vetoomukseen!

31 sananpalvelijaa eri paikkakunnilta lähetti sakramenttiasiasta huolestuneina  vetoomuksen lapin vanhimmille 26.10.2015. Vetoomuksen mukaan muutoshanke on aiheuttanut paljon vahinkoa, rakastamattomuutta, eripuraa, ahdistusta ja etääntymistä. Lapin vanhimmat eivät ole vastanneet vetoomukseen! Vetoomus löytyy www.esikoiset.fi sivuilta.

 

Esikoislestadiolaiset ry hallitus päätti ylimääräisestä kokouksesta

Yhdistyksen kokous pidetään Helsingin rukoushuoneella vapunaattona la 30.4 klo 12
otsikolla ehtoollis- ja kasteasian käsittely ja keskustelu.

Seurakuntalaisen kysymykset

1. Missä on tehty päätös esikoislestadiolaisen herätysliikkeen sakramenttikäytännön muutoksista?
2. Milloin tämä päätös on tehty?
3. Onko maallisista asioista päättävällä yhdistyksemme hallituksella tällainen oikeus?
4. Miksi ehtoollisen vietto rukoushuoneille on tehty kiireessä ja keskustelematta laajasti seurakuntalaisten kanssa?
5. Miksi asiaa on viety ”väkivaltaisella tavalla” eteenpäin?
6. Miksi päätöksiä tehdään salaisesti kertomatta seurakuntalaisille ja monille sananpalvelijoille? Mitä salattavaa asiassa on?
7. Onko päätös suomalaisten vain lapin vanhimpien? Kenellä on päätösvalta?
8. Miksi lapin vanhimpien neuvot eivät enää kelpaa sakramenttiseparatismia ajaville sananpalvelijoille?
9. Sakramenttien toimittaminen maallikoiden toimesta on rikos kirkkoa kohtaan. Esikoislestadiolaiset ovat nauttineet kirkon palveluksista koko olemassaolonsa ajan, eikö olisi reilua kirkkoakin kohtaan erota kirkon jäsenyydestä ennen sakramenttiseparatismin aloittamista?
10. Onko sakramenttiasiassa yleisesti toimittu oikein ja kristillisiä periaatteita noudattaen? Saako kristitty tahallisesti rikkoa sääntöjä? Pyhittääkö tarkoitus keinot?

 

Voiko erotetut sananpalvelijat jatkaa paikallisesti? Lahden sananpalvelijoiden ja seurakunnan kannanotto Tuomo Liuksialan jatkamiseen sananpalvelijana. Sama tiedote myös äänitiedostona. Lahden sananpalvelijoiden tiedotteen päälle ilmoitustaululle oli kiinnitetty kannanotto, jossa halutaan kaikin tavoin tehdä työtä sakramenttiseparatismin edistämiseksi.

Onko herätysliikkeessä tehty päätös sakramenttien jakamisesta omilla rukoushuoneilla? Kotimaa 18.2.2016 Antero Ihalainen

ESS:ssa 24.1.2016 Tapani Ihalaisen kirjoitus

ESS:ssa 18.1.2016 Heikki Hämeen kirjoitus

Tampereen hiippakunnan piispan viesti kirkkoherroille

Esikoislestadiolainen liike on vaikeassa tilanteessa. Lukuisat liikkeessä kasvaneet ja sitä hengellisenä kotinaan rakastavat eivät katso voivansa ryhtyä noudattamaan ”Lapin vanhimpien” Jällivaarasta antamaa neuvoa. Suomessa esikoislestadiolaisuus on Ruotsia läheisemmin kirkollinen liike. Se on tehnyt yhteistyötä seurakuntien kanssa esimerkiksi kirkkopyhien, seurojen ja rippikoulujen järjestämisessä. Tampereen hiippakunnan seurakunnissa toimii vastuunkantajina nelisenkymmentä esikoislestadiolaista luottamushenkilöä (Rauhan Side 3/2015, s. 27). Kirkon päätöksentekoon ovat esikoislestadiolaiset osallistuneet kirkolliskokousta ja kirkkohallitusta myöten.

Jumalanpalvelusyhteyden katketessa myös muu yhteistyö joutuu uhanalaiseksi. Tampereen hiippakunnassa on tuomiokapituli myöntänyt esikoislestadiolaisille enää tämän vuoden ajaksi oikeuden järjestää rippikouluja. On mahdollista, että joillain paikkakunnilla odotetaan vain rippikoulun saattamista päätökseen ja aloitetaan sen jälkeen omien sakramenttien toimittaminen.

Ei ole suotavaa, että seurakunnat järjestävät esikoislestadiolaisten kirkkopyhiä tai luovuttavat yhdistyksen käyttöön tilojaan tai liittävät ilmoituksiinsa esikoislestadiolaisten seuroja paikkakunnilla, joilla yhdistyksen paikallisosasto on aloittanut omien ehtoollisten viettämisen. Lisätietoja piispan kirjeessä 14.1.2016.

Mikkelin hiippakunnan piispa viestittää kirkkoherroille

Tunnustukseemme pohjautuen kirkkojärjestyksen säännökset ovat hyvin selviä. KJ 2:9 säätää, että muualla kuin seurakunnan kirkossa, siunauskappelissa tai kappelissa vietettävään ehtoolliseen tarvitaan lupa. KJ 2:12 mukaan ”ehtoollisen jakaa pappi”.
Maallikkojen toimittama esikoislestadiolaisten ehtoollistilaisuus on ollut vastoin kirkkomme tunnustusta ja opetusta sekä kirkkojärjestystä. Mikkelin paikallisosasto itsekin ilmoittaa, ettei se ole ollut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toimintaa. Sakramentin omiin käsiin ottanut yhteisö on tietoisesti ajanut itsensä kirkkomme ulkopuolelle. Asian vakavuutta lisää se, että kyse ei ole ainoastaan ulkonaisesta, kirkon järjestykseen liittyvästä rikkomuksesta, vaan mitä syvimmin opillisesta ja teologisesta, kirkon uskon ytimeen liittyvästä asiasta. Lisätietoja. 

Esikoislestadiolaisen herätysliikkeen lähetysmiehiä erotettu toistaiseksi tehtävästään

Esikoislestadiolaisen herätysliikkeen yhtenäisyys rikottu Jellivaarassa olleiden sananpalvelijoiden Seppo Karhun, Raimo Haimilahden, Seppo Parviaisen ja Unto Rantasen toimesta.  Myös monet muut lähetysmiehet ovat toimineet yhtenäisyyttä vastaan vaikenemalla totuudesta. Muita johtavia lähetysmiehiä ovat mm. Reino Haimilahti, Pauli Nuutinen, Veli-Matti Koskimaa ja Timo Hämäläinen. 

Sananpalvelijoiden kokous on Joensuussa 10.1.2016 on toistaiseksi erottanut lähetystoimesta sananpalvelijat Heikki Purtasen, Sakari Siltalan, Tuomo Liuksialan. Pekka Liuksiala ei jatka sairauden vuoksi. Eino Ruusula on toistaiseksi sivussa terveydellisistä syistä omasta pyynnöstään. Erotuspäätös ei ollut yksimielinen. Päätös perustui Lapinmaan vanhinten neuvoon, jonka kokouksessa toivat esille Seppo Karhu ja Raimo Haimilahti. Erotettujen olisi pitänyt taipua lapista annetun sakramenttineuvon alle: ”Voidakseen tehdä lähetysmatkoja yhdessä, lähetysmiesten tulee olla sakramenttiasiassa yksimielisiä vanhinten neuvojen toteuttamisen suhteen.” 

Tähän asti sananpalvelijoiden ja lähetysmiesten kokouksen puheenjohtajana toiminut Heikki Purtanen on ohitettu, puheenjohtajana Joensuussa sananpalvelijoiden kokouksessa toimi Seppo Karhu. Lähetysmiesten kokouksen puheenjohtajan rooliin asettui Raimo Haimilahti.  Myös Rauhan Siteen toimitus vaihtuu,  nykyisestä toimituskunnasta vain Veli-Matti Koskimaa sakramenttiseparatismin kannattajana jatkaa. Kotkan sananpalvelijaa sakramenttiseparatismin kannattajaa Teemu Tastia on kaavailtu lehden uudeksi päätoimittajaksi. Seuraavan lehden ilmestymisajankohdasta ei ole tietoa.

Evankelisten sananpalvelijoiden hyllytyksiä on tapahtunut aiemminkin. 1970-luvulla Aaro Hartikka oli sivussa. Samoin 1990 luvulla lähetysmiehet Eero Halme ja Olavi Simolin laitettiin sivuun.

Esikoislestadiolainen herätysliike elää historiansa kovimpia vaiheita. Historia tulee ottamaan kantaa myös näiden alla olevien esikoislestadiolaisen herätysliikkeen uudistajien saarnoihin. Loppiaisseurat 2016 Joensuussa jäävät sukupolviemme muistoon herätysliikkeen yhtenäisyyden hajoamisen konkreettisena osoituksena.

9.1.2016 päiväseurat Raimo Haimilahti Heinolasta, ote saarnasta, iltaseurat Unto Rantanen Padasjoelta. 10.1.2016 päiväseuroissa saarnasi Seppo Karhu. Linkki Sepon saarnaan poistettu 10.2.2016. Perusteluna Sepon kanssa käyty puhelinkeskustelu, jossa todettiin yhdessä, että saarna oli laitettu ilman lupaa jaettavaksi. Iltaseurat Seppo Parviainen Tampereelta. Päiväseurat 11.11.2016 Reino Haimilahti Mikkelistä. Lähetyskirje Joensuun loppiaisseuroista Lapinmaalle äänitiedostona 12.1.2016

”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja. Me kannamme aina ruumiissamme Jeesuksen kuolemaa, jotta myös Jeesuksen elämä tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.” (2. Kor. 4:8-10)

Jellivaaran lähetyskirje 2015 kehottaa lukemaan Helsingin seuroissa 6.7.2014 luetun tiedonannon sakramenttityöryhmän perustamisesta. Lapin vanhimmat kirjeessään pitävät tätä tiedonantoa hämmentävästi päätöksenä ottaa sakramentit herätysliikkeen omaan käyttöön? Sakramenttityöryhmä on lopettanut tehtävänsä, myöskään työryhmän loppuraportissa ei puhuta mitään tämänkaltaisesta päätöksestä.

Odd Minde saarna, Jellivaara 2015 Lars Larsson saarna, Jellivaara 2015, Gunnar Persäter saarna Jellivaarassa 2015

Helsingin seuroissa 20.12.2015 luettu tiedote, kertoo aikeista järjestää ehtoollinen alkuvuodesta, omat rippikoulut, vihkimiset rukoushuoneella, kummiksi ei ole mahdollista päästä, lisäksi rukoushuone-ehtoollista on nyt vietetty myöskin Oulaisissa Oulun kristittyjen kanssa, Jämsässä, Joensuussa, sekä Enossa Lieksan kristittyjen kanssa. Näin lapin vanhimpien suunnitelma menee eteenpäin.

Esikoislestadiolaiset ry hallitus tiedottaa sakramenttiasian olevan päätetty, Tuomarit toteavat: päätös on laiton.

Varatuomarit Waltari ja Henttula toteavat:
”Yhdistyksen sääntöjen mukaan hallituksellakaan ei ole oikeutta päättää sakramenttien omiin käsiin ottamisesta.”
”Sakramenttien omiin käsiin ottamisesta ei ole tehty päätöstä myöskään missään saarnaajien kokouksessa. Tällaista päätöstä ei ole tehty yhdistyksen kokouksessakaan.”
”Esikoislestadiolaiset ry ei ole tehnyt laillista päätöstä sakramenttien omiin käsiin ottamisesta.”

Jokaisen esikoislestadiolaisen kannattaa hoitaa jäsenmaksu kuntoon!

(ks, ohjeita sivu) Esikoislestadiolainen herätysliike elää oman historiansa kovimpia aikoja.
Yhä useammat ovat havainneet hallituksen tiedotteen päätöksen olevan laiton. Yhdistyksen säännöt eivät mahdollista asian täytäntöönpanoa ilman yhdistyksen kokouksen päätöstä. Säännöissä sanotaan, sen 2 §:ssä:  ”järjestää hartauskokouksia”. Kysymys kuuluu: onko Mikkelissä 5.12.2015 ollut ehtoollistilaisuus sääntöjen mainitsema hartauskokous? Jos väitetään, että hartauskokousten järjestäminen pitää sisällään myös omat sananpalvelijoiden jakamat ehtoolliset ja kastetilaisuudet, voidaan aiheellisesti kysyä, oliko tämä ajatus myös sääntöä luotaessa näin? Mikä on ollut tämän sääntöpykälän henki, kun sääntö tehtiin? Jokainen rehellinen esikoislestadiolainen tunnustaa, että alunperin ei hartauskokousten järjestämisellä tarkoitettu omia rukoushuoneella vietettäviä ehtoollisia, eikä kastetilaisuuksia. Niin ollen ei myöskään vihkimisiä tai siunaamisia. Tämä tarkoittaa sitä, että tällä hetkellä esikoislestadiolaiset eivät noudata omia sääntöjään! Asia tullee vuoden 2016 vuosikokouksessa esille. Sääntömuutos vaatii 3/4 enemmistöpäätöksen. Äänestysoikeus on jäsenillä, joilla on edeltävältä vuodelta jäsenmaksu (20€) hoidettu.

Päätös on myös kirkon yhteydessä, kirkon jäsenten tekemänä kirkkojärjestyksen vastainen (12§ ja 13§). Missään sananpalvelijoiden kokouksessakaan asiasta ei ole tehty päätöstä. Ei myöskään lähetysmiesten kokouksessa. Tehtävänsä lopettanut sakramenttityöryhmäkään ei ole tästä asiasta tehnyt päätöstä. Asiantuntijoiden mukaan ehtoollisen viettäminen rukoushuoneilla ilman yhteyttä kirkkoon, on niin iso toimintamuutos, että sitä ei voida sisällyttää toimintaan ilman sääntömuutosta ja seurakuntalaisten hyväksyntää. Seurakuntalaisten hyväksyntä on vuosikokouksen päätös.

Kristittyinä meidän tulee olla esimerkkinä ja esikuvana myös sääntöjen, järjestyksen ja lain noudattamisessa. Vain silloin, kun meidän käsketään palvella epäjumalaa, meidän tulee siitä kieltäytyä.

Varatuomarit Waltari ja Henttula kommentoi (Kotimaa 17.12.2015)

Raportti Sakramenttityöryhmän toiminnasta

Inkerin kirkon piispan Aarre Kuukaupin viesti esikoislestadiolaisille

Piispa Matti Revon viesti Tampereen hiippakunnan esikoislestadiolaisille

Piispa Seppo Häkkisen viesti Mikkelin hiippakunnan esikoislestadiolaisille

Sakramenttityöryhmän jäsen, lähetysmies Reino Haimilahti purkaa raportin  mikkeliläisille. Äänitiedostona osa1 (8,45min) ja osa2 (5min).

Piispa Jari Jolkkonen vetoaa esikoislestadiolaisiin: ”Tämä on pitkä tie, jota ei ymmärretä”     (pdf)

Esikoislestadiolaisten pyrkimys irtautua voi johtaa hiipuvaan lahkoon

Anne Taipaleen kirjoitus julkaistu Kotimaa-lehdessä 19.11.2015

Miksi muutos tarvitaan ja miksi asialla on kiire? Tapani Ihalainen, ESS:ssa ja Kotimaa 8.10.2015 (pdf) ja jpg-kuvatiedostona. Oulun esikoislestadiolaisille: Kaleva 2.11.2015 ja sama kuvatiedostona.

Pohjois-Karjalasta esitetään kritiikkiä

Tiistaina 10.11.2015 Pohjois-Karjalan seudulla tunnettu lehti Karjalainen julkaisi toimituksen muokkaamana ja lyhentämänä kuvan artikkelin. Lehden muokkaukset ovat kuitenkin enimmäkseen hyviä. Kirjoituksen taustana on Pohjois-Karjalassa asuvien ja sieltä muuttaneiden, sekä muualla asuvien pyynnöt kirjoituksen julkaisemiseksi juuri siellä. Erityisesti pyyntöjä on tullut Seppo Karhun tiedotteiden takia, joissa on ilmoitettu, että sakramenttien toimittaminen itse aloitetaan Pohjois-Karjalassa vielä tämän vuoden aikana. Lopullisesti päätös kirjoituksen julkaisemisesta syntyi, kun sain tiedon, että esikoislestadiolainen sakramenttikysymys on tullut myös avioliittoon pariskunnan väliseksi ongelmaksi.
Pohjois-Karjalan alueelta on tullut kolme kriittistä puhelinsoittoa kirjoitukseen liittyen. Yksi oli yleisesti kirjoitusta vastaan, ei ollut lukenut artikkelia. Kaksi muuta palautetta oli osittain aiheellisia. Tekstissä sanotaan: ”Jo nyt alueen esikoislestadiolaiset ovat ilmoituksesta hädissään.” Kirjoittajalla on tässä syntynyt lapsus, tekstin kuuluisi olla tarkentavasti muodossa: ”Jo nyt osa esikoislestadiolaisista on näistä ilmoituksista hädissään.”

Tästä olen pahoillani ja pyydän Pohjois-Karjalan kristityiltä anteeksi virhettä. Toinen tämän kohdan kritiikin esittäjistä vaati oikaisupyyntöä lehteen, mutta näen sen turhana asian eskaloimisena. Lisähuomio tälle asialle ei mielestäni ole tarpeen, kirjoituksen tärkein piste on muualla.
Jumalan siunausta ja Jumalanrauhaa Pohjois-Karjalaan!

Jouluna 2014 Jellivaarassa sananpalvelijoille jaettiin norjalaisten 26.11.2014 päiväyksellä tekemää selvitystä, miksi he toimittavat itse kirkon ulkopuolella kasteen, ehtoollisen, konfirmaation, vihkimisen ja hautaan siunaamisen. Tätä Norjan viestiä on epävirallisesti jaettu joillekin seurakuntalaisille mm. Lahden 2015 syysseuroissa. Norjassa tätä lähetettiin sähköpostitse 1/2015.  Tiedoston ensimmäinen sivu on muutamien suomalaisten seurakuntalaisten  yhteinen kommentti kirjeeseen.

Lapin vanhimmat ovat kehottaneet Suomen saarnaajia tutustumaan myös Lutherin kirjeeseen Frankfurt am Mainiin vuodelta 1533. Tämän ja Norjan kirjeen pitäisi osoittaa, ettei pohjoismaissa ole enää luterilaista kirkkoa ja että sakramenttien omiin käsiin ottaminen on oikea ratkaisu. Tähän asiaan on syvällisesti paneuduttu Pekka Väänäsen työstämän dokumentin johdolla.

Kommenttitiivistelmä edellisistä Norjan ja Frankfurtin kirjeestä

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen kirjoittaa Kotimaa lehdessä 6.8.2015 otsikolla kirkko on esikoisten äiti:

”Ajatus kirkosta, jossa on pelkkiä pyhiä, voi kuulostaa houkuttelevalta, mutta ei kuuluu Raamatun eikä Lutherin oppeihin. Jeesuksen mukaan Jumalan pelloilla vehnä ja rikkavilja kasvavat toisiinsa sekoittuneina.

Ottamalla sakramentit omaan haltuun liike ajaisi jäsenensä ulos kirkon hengellisestä yhteydestä. Se tapahtuisi omalla painollaan. Omavaltaisesti kastettu lapsi jäisi kirkon yhteyden ulkopuolelle.”

Sananpalvelija Seppo Karhu, heinäkuu 2015:”ennen vuodenvaihdetta muutamilla paikkakunnilla nämä sakramentit otetaan, sekä kasteen että ehtoollisen sakramentti otetaan seurakunnan omaan käyttöön”

Juhannuksena Lahdessa 2015 vuosikokouksen sakramenttikeskusteluun liittyviä puheenvuoroja äänitiedostona

Seurakuntalaisten kirje Suomen saarnaajille 15.6.2015

Sakramentit ovat kirkon aarre, Tapani Ihalainen Etelä-Suomen Sanomat 17.6.2015 ja sama tekstimuotoisena

 Joni Toivosen blogeja: avoin kirje sananpalvelijoille (pdf), salassa päätetty (pdf), Arkkipiispa ja esikoislestadiolaisuus (pdf)

Suomessa on uskonnonvapaus, miksi maallikkona ehtoollisen asettaminen ja kasteen toimittaminen kirkon jäsenenä on lain vastaista? Eljas Waltari vastaa

Kirjepostina lähetetty infopaketti sananpalvelijoille 31.10.2014

Rovasti Matti Aaltosen kirjoitus Kotimaa lehdessä 30.10.2014

Lapin vanhinten kirje Malmivaarasta 24.10.2014 Suomeen

Lahden alueen seurakuntien kirkkoherrojen kannanotto esikoislestadiolaiseen sakramenttikysymykseen

 

Herätysliikkeen lähetysmies Lahdesta, sakramenttityöryhmän jäsen Veli-Matti Koskimaa esitteli kahden välisissä keskusteluissa lapin vanhimpien  perustelut 8/2014  sakramenttien omavaltaisen käytön harjoittamiselle. Joukko seurakuntalaisia on katselmoinut Aleksi Halmeen vastaukset esitettyihin perusteluihin.

Aleksi Halme vastaa esitettyihin perusteluihin

Ahtialan sakramenttiseminaarissa 23.8 perustetun seurakuntalaisten edustajaryhmän kannanotto Suomen lähetysmiehille

Suomen kirkon piispojen lausunto sakramenttien haltuunottamisen seurauksista 8.9.2014

 

Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo:

”Sakramenttien ottaminen omiin käsiin erottaisi yhteisön kirkosta”

Kotimaan haastattelema Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo vertasi esikoislestadiolaisten mahdollisesti syntyvää tilannetta Luther-säätiön ja Lähetyshiippakunnan tilanteeseen. Hän näki sakramenttien ottamisen omiin käsiin erottavan yhteisön kirkosta, vaikka yhteisön sisällä asia toisin nähtäisiinkin. Hän arveli, että pidemmällä aikavälillä toiminta voisi johtaa kaikkien siteiden katkeamiseen.

Kotimaa-lehden Pro verkkosivuilta 31.7.2014

Kenttäpiispa Pekka Särkiö:

”Nykyisenä maallistumisen aikana olisi eron tekemisen sijaan rakennettava keskinäistä yhteyttä”

Esikoislestadiolaisuutta kirkkoherran virasta käsin Lahdessa seuranneena olen pahoillani kuvatusta kehityksestä. Tosin tietoa Ruotsin Lapin vanhimpien kehotuksesta ottaa sakramentin liikkeen omiin käsiin on kuulunut jo pitkään. Samalla Ruotsin näkökulmasta ei ole varmaankaan tunnistettu asian vakavia seurauksia, käytännössä joutumista Luther-säätiön kaltaiseen tilanteeseen eroon piispallisesta kaitsennasta ja kirkon yhteydestä, kuten piispa Repo toteaa. Monelle esikoislestadiolaiselle toiminta kotiseurakunnassa ja yhteys muiden herätysliikkeiden kristittyihin on rakasta ja tärkeää. Sakramenttipäätös koettelee esikoislestadiolaisten keskinäistä yhteyttä samoin kuin yhteyttä muihin kristittyihin. Nykyisenä maallistumisen aikana olisi eron tekemisen sijaan rakennettava keskinäistä yhteyttä kaikkien niiden kristittyjen kesken, joille usko Kolmiyhteiseen Jumalaan ja Raamatun ilmoitukseen on arvokasta. Paikallistasolla näin usein onkin. Lahdessa esimerkiksi kesän Evankeliumijuhlilla eri herätysliikkeisiin kuuluvat olivat yhdessä talkoissa – mukaan lukien monet esikoislestadiolaiset.

http://www.kotimaa24.fi/artikkeli/esikoislestadiolaiset-valmistelevat-sakramenttiseparatismia/

 

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen:

”Maallistuvaa kirkkoa ei kannata hylätä”

Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen pitää esikoislestadiolaisen liikkeen selvitystyötä sakramenttien toimittamiseksi liikkeen maallikoiden voimin huolestuttavana. Jolkkosen mukaan yhteiskunnan maallistuminen koskee myös kirkkoa, mutta kirkon jättäminen on huono tapa vastata siihen.
Valmistelu tuli Jolkkoselle yllätyksenä, ja hän kuuli siitä ensimmäistä kertaa Kotimaa Pro:n haastattelupyynnön yhteydessä. Jolkkosen mukaan yhteistyö liikkeen kanssa on sujunut tähän asti hyvin.

– Toivon ja rukoilen, että esikoiset elävät jatkossakin kirkon yhteydessä ja kantavat vastuuta seurakunnissamme, Jolkkonen kirjoittaa.

Jolkkosen mukaan kirkkojärjestyksen mukaan seurakunnan jäsenellä on oikeus saada kirkolliseen toimitukseen toivomansa pappi.

– Tässä kirkko on salliva. Myös herätysliikkeiden kirkkopyhät ovat tietyin edellytyksin mahdollisia. Piispojen ja herätysliikejohtajien tahdonilmaisu kannustaa niihin. Käsitykseni mukaan valtaosa esikoislestadiolaisista on ollut näihin järjestelyihin tyytyväisiä, Jolkkonen kirjoittaa.

Papin asema sakramenttien toimittajana perustuu tunnustukseen
Karhu piti ongelmallisena nykyisiä ehtoollisen ja kasteiden toimitusten kaavoja. Karhun mukaan useissa yhteistyöseurakunnissa on käytetty vuoden 1969 kaavoja. Muutamissa yhteistyöseurakunnissa näin ei kuitenkaan ole toimittu, vaan kaavaan on esimerkiksi tehty ei-toivottuja lisäyksiä.

Jolkkonen kirjoittaa ymmärtävänsä, etteivät sanamuodot voi tyydyttää kaikkia. Hänen mukaansa kaavojen kieli kuitenkin perustuu Uuteen testamenttiin, eivätkä sisällä mitään luterilaisen tunnustuksen vastaista.

Jolkkonen muistuttaa, että evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen mukaan Jumala on asettanut kirkkoonsa pappisviran sakramenttien hoitamista varten. Tunnustuskirjoihin kuuluvassa Augsburgin tunnustuksessa määritellään erikseen, ettei sakramentteja saa toimittaa kuin asianmukaisesti virkaansa kutsuttu ja vihitty pappi. 1500-luvulla kirjoitettu Augsburgin tunnustus on yksi keskeisimpiä luterilaisten kirkkojen itseymmärrystä määrittelevistä teksteistä.

– Ei voi puolustaa kirkon tunnustusta toimimalla sitä vastaan, Jolkkonen sanoo ja muistuttaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon olevan esikoislestadiolaisen liikkeen hengellinen koti ja äiti.

Kotimaa-lehden Pro verkkosivuilta 5.8.2014

Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen:

”Nyt ei tarvita irtiottoja, nyt kaivataan rakentamista ja yhteyden vaalimista”

Erityisesti viime kuukausina nämä huolenaiheet ovat nousseet avioliittolain muuttamisesta käydystä keskustelusta. Sekavan uutisoinnin ja vellovan sosiaalisen median viestien keskellä unohtuu helposti, mikä on kirkon kanta tähän asiaan. Se on selvä ja selkeä. Sekä kirkolliskokous, piispainkokous että kirkkohallitus ovat yhdenmukaisesti todenneet avioliiton olevan yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto.

Kirkkoa ollaan nyt repimässä moneen suuntaan. Sitä lyödään monesta suunnasta, osin syystä, osin syyttä. Moni uskova kyselee ahdistuneena: Vieläkö minulle ja uskolleni on tällaisessa kirkossa tilaa? Vieläkö tunnistan siinä Kristuksen kirkon? Vieläkö sen perustana ovat Jumalan sana ja kirkon tunnustus?

Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Jos näin kysyt, se on merkki siitä, että juuri sinua nyt tarvitaan. Sinua tarvitaan, jotta myös tulevaisuudessa kirkkomme hoitaisi tärkeintä ydintehtäväänsä julistaa Jumalan sanaa, jakaa sakramentteja, julistaa syntien anteeksiantamusta, kutsua ihmisiä Jumalan valtakuntaan, opettaa rakastamaan lähimmäistä ja huolehtimaan luomakunnasta. Siksi on tärkeää, että myös herätysliikkeillä ja järjestöillä on tilaa kansankirkossamme.

Raamatussa Jumalan vastustaja, paholainen, on nimeltään Diabolos, erilleen heittäjä. Riidat ja erimielisyydet ovat hänen työtään. Hän pyrkii särkemään yhteydet niin Jumalaan kuin toisiin ihmisiin. Hengellisesti ilmaistuna kirkko on taistelutilanteessa. Se näkyy siinä, että kirkon hajottajia riittää, lyöjiä on yllin kyllin. Siksi nyt tarvitaan malttia, aitoa ja rehellistä toistemme kuulemista, luottamuksen ja yhteyden rakentamista. Siinä myös esikoislestadiolaisella herätysliikkeellä on tärkeä tehtävä. Nyt ei tarvita irtiottoja, nyt kaivataan rakentamista ja yhteyden vaalimista.

Otteita piispa Seppo Häkkisen puheesta kesäseuroissa 9.7.2014 Pitäjänkirkossa Mikkelissä. Koko puhe : Mikkelin hiippakunnan piispan Seppo Häkkisen puhe Mikkelin seuroissa 9.7.2014

Kirkkohistorian professori Jouko Talonen

Mitä heijastusvaikutuksia esikoislestadiolaisuuden sakramenttiseparatismillä voi olla?

Esille noussut asia on toki pitkän kehityksen tulos ja liittyy laajempaan pohjoismaiseen kirkolliseen keskusteluun. Itse Lapin vanhinten analyysiä kirkollisen kehityksen suunnasta voi pitää toki monilta osin ymmärrettävänä. Yksi Ilon aihe löytyy myös saarnaaja Gunnar Persäterin puheesta Helsingissä 6.7. 2014. Hän selvitti ehtoollisen armonvälineluonnetta näin: ”— uskomme myös, että tässä pyhässä ateriassa kaikille niille, jotka ottavat vastaan sen uskossa, on syntien anteeksiantamus ja siellä, missä on syntien anteeksiantamus, on elämä ja autuus.”

Sen sijaan kokonaan toinen asia on se, millaiset johtopäätökset Suomessa olisi tilanteesta tällä hetkellä vedettävä.

Mielessäni on tällä hetkellä erityisesti kolme näkökohtaa.

1. Esikoislestadiolaisuus on ollut viime vuosikymmenet Suomen evankelis-luterilaisen kirkon monissa paikalllisseurakunnissa ja erityisesti muissa herätysliikkeissä arvostettu herätysliike yleisesti ottaen. Näin suuria ratkaisuja kannattaisi mieluummin miettiä yhdessä muiden samaa huolta kirkollisesta kehityksestä kantavien kanssa kuin edistää jatkuvaa uskonnollisen kentän pirstaloitumista. Liikkeellä on edelleenkin paljon annettavaa Suomen nykyisessä hengellisessä tilanteessa.

2. Herätysliike on tehnyt arvokasta työtä Suomen lähialueilla erityisesti viimeiset 25 vuotta. En pysty vastaamaan siihen, edistääkö tämä suunnitelma hedelmällistä yhteistyötä Inkerin ja Latvian evankelis-luterilaisten kirkkojen kanssa? Asiaa kannattaa pohtia kuitenkin myös näiden yhteistyökirkkojen näkökulmasta.

3. Herätysliikkeillä ja uskonnollisilla yhteisöillä on aina vaara ajautua umpioon, jossa sisäiset, joskus toisarvoiset kysymyksenasettelut alkavat hallita ajattelua ja toimintaa. Uskonyhteisön liiallinen eristäytyminen on verrattavissa lammikoon, jossa
vesi ei vaihdu. Siksi esimerkiksi lähetystyö on aina myös lähettävän seurakunnan näkökulmasta virkistävää.

Helsinki 6.8. 2014
Jouko Talonen
Kirkkohistorian professori
Helsingin yliopisto

 

Lähetysmiehenä toiminut rovasti Matti Aaltonen:

Sakramentit eivät ole leikin asia, leluja, jotka voidaan ottaa kirkolta ”omiin käsiin”

Mahdollisella eroon lähtemisellä on ainakin seuraavat vaikutukset.
1) Herramme Jeesus tahtoo, että on yksi lauma ja sillä yksi paimen. Erottautuminen, nimenomaan sakramenttien kohdalla, merkitsee jälleen uutta pirstoutumista kristikunnassa. Syntyy jälleen uusi, muista kristityistä erottautunut joukko, jolla ei ole enää senkään vertaa hyvää vaikutusta kansaamme kuin nyt.
2) Pelkään nuortemme ja tietysti omien poikieni puolesta. Tästä asiasta syntyy ja on jo syntymässä sekasortoa esikoislestadiolaisten keskuudessa. Sakramentit eivät ole leikin asia, leluja, jotka voidaan ottaa kirkolta ”omiin käsiin”. Ne ovat kirkon yhtenäisyyden merkki ja vahvaa Jumalan läsnäoloa.
3) Ihmettelen, etteivät yliopistosivistyksen saaneet miehet tunne kirkkohistoriaa tai välitä siitä. Kristikunta syntyi Jerusalemissa ja levisi Vapahtajamme käskyn mukaan jokaiseen ilmansuuntaan.
Eikö ainoalla oikealla ja elävällä kristillisyydellä ole vastuuntuntoa ihmisistä, jotka eivät voi pelastua muutoin kuin evankeliumin kautta? Ei lähtö heidän keskuudestaan ole vastuuntuntoa.

Matti Aaltosen kannanotto luettavissa kokonaan: Eroon lähtemisen vaikutuksia

 

Kenttäpiispa Pekka Särkiö Etelä-Suomen Sanomat 23.8.2014:

”Herätysliikkeillä on myös annettavaa kirkolle”

Esikoislestadiolaista liikettä koettelee parhaillaan kiista sakramenteista. Liikkeen johto Ruotsin Lapissa on kehottanut esikoislestadiolaisia myös Suomessa ottamaan kasteen ja ehtoollisen vieton omiin käsiin. Tämä merkitsisi sitä, että liikkeen maallikkosaarnaajat toimittavat kasteita ja ehtoollisia.

Asia herättää Suomessa ymmärrettävää hämmennystä ja huolta. Sakramenttien omiin käsiin ottaminen johtaa väistämättä vakaviin seurauksiin, kirkollisen yhteyden rikkoutumiseen. Liikkeen johto Pohjois-Ruotsissa katsoo asiaa Ruotsin ja Norjan kirkkojärjestysten valossa, jolloin maallikoiden toimittamat sakramentit olisivat mahdollisia. Suomessa taas kirkkojärjestys on tässä asiassa yksiselitteinen. Kasteen kautta otetaan kirkon yhteyteen ja kasteen toimittaa pappi. Pappi toimittaa myös ehtoollisjumalanpalveluksen. Tällä on haluttu varjella järjestystä ja estää hajaannusta.

Sakramentit, kaste ja ehtoollinen, edustavat kirkollista yhteyttä Kristukseen, joka on yksi. Kun saman kirkon sisällä ei tunnusteta seurakunnan pappien toimittamia sakramentteja, ollaan hajaannuksen tiellä. Hajaannus näkyy jo nyt perheiden ja sukujen sisällä, kun toiset liikkeen jäsenet haluavat pysyä kirkon piirissä ja toiset seurata liikkeen johtoa.

Pekka Särkiön kirjoitus ESS:ssa 23.8.2014 kokonaan luettavissa tästä linkistä

 

 

Emerituspiispa Juha Pihkala:

”Kirkon sisällä, kirkon sanan ja sakramenttien yhteydessä, Kristuksen kirkon puolesta”

Kannanotto Jellivaaran 2013 kirjeeseen